Vuosikerrat

Vuosikerrat

tiistai 26. helmikuuta 2013

Lukkoja ja pähkäilyjä

Näihin pitäisi saada täytettä, eli lukot ja helat.
Keittiön ja eteisen väliseinä. Pintamatriaali havuvaneria.
Vanhan keittiön lattia saa eristeekseen puhallusvillan. Tai tässä tapauksessa hämmennysvillan.
Vanhan keittiön lattian alapohja oli koottu tällaisista parrunpätkistä. Näitä oli paksujen pitkittäishirsien välissä.
Ovet on, mutta niissä ei ole ripoja eikä lukkoja...Lempäälästä on häipynyt kylän ainoa lukkoliike. Kävin sitten tamperelaisessa liikkeessä kysymässä tarjousta ja olin pyörtyä, kun minulle kerrottiin (kuulemma alennettu) hinta kahdelle lukkopesälle, neljälle kädensijaparille ja yhdelle terassin lukitussyteemille: vähän päälle 900 euroa. Se oli sitten siinä.
Timpuri lupasi tehdä homman. Netistä laskin hinnaksi tuolle paketille lähetyskuluineen 400 euroa, timpurilta menee hommassa tunti.

Poistoilmalämpöpumpun paikka kh:ssa tuottaa edelleen päänvaivaa. Tilaa on kh:ssa ja eteisessä tosi vähän ja kun siitäkin pitää lohkaista tilaa metriselle ovelle (järjetöntä!), niin eipä ole helppo yhtälö. Seinää ei jää yhtään, vaikka kuvien mukaan pitäisi jäädä semmonen 50-60 senttiä.


lauantai 23. helmikuuta 2013

Helpottavaa

Aika monta kulmaa - näkymä portilta päin.
Päädyn kylpyhuone hahmottuu. Ulko-ovi ei ole vielä paikoillaan ja kh:n ikkunakin puuttuu. Seiniin on lyöty vanerit.
Komea ikkunarivi ja ulko-ovikin siinä jo on. Ylämökki häämöttää.
Valitettavasti tämmöistäkin vielä sisältä löytyy...Tämä on tulevan keittiön takaosaa, entistä eteistä.
Tästä on poistettu ikkuna. Tilalle tulee väliovi eteisestä ruokahuoneeseen. 


Tilanne vanhan keittiön lattian alla ei ollutkaan niin paha kuin pelkäsin. Kengittämistä ei tarvita: alin hirsi on vastaavan mestarin mukaan vain ottanut turpeesta väriä, ei ole mätä. Savi-turveseos on vain poistettava ja tilalle laitetaan uutta eristettä.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Piuhoja ja ylläri lattian alla

Piuhavaihe: näkymä eteisestä keittiöön päin.

Sähkömies-Jari on pannut hihat heilumaan: piuhaa on vedetty niin, ettei tosikaan.
Myös LVI-pojat ovat huhkineet ja niinpä ilmastointiputket ja viemärit on asennettu somasti oikeille paikoilleen.

Pienoinen yllätyskin on koettu: Hannu poisti vanhan keittiön lattialaudat ja sieltä paljastui mielenkiintoinen näkymä': eristeenä on käytetty savi-turveseosta, jota on noin  20-30 sentin kerros. Pihan puolella alin hirsi on ihan saven sisässä, tummunut ja nähdäkseni pehmennyt. Koko hoito lepää hirsi-lautakehikon varassa, joka siis on hyvin lähellä maan pintaa, osin ihan siinä kiinni.
Nyt pitää päättää, mitä asialle tehdään. Luultavasti joudutaan kuorimaan pois ihan kaikki (imuauto?). Sen jälkeen on keksittävä, miten alapohja eristetään..
Tästä nyt tuli taas pieni hidaste ja kustannuserä, mutta tämmöistä se on näitten vanhojen talojen kanssa. On näihin varauduttu.
Ulko-ovet - ja yksi lasiovi - tulevat huomenna! Jipii!



LVi-miehet vauhdissa päädyssä.
Päädyn alapohja eristetään puhallusvillalla.

Tällaista tavaraa löytyi lattian alta. "Eristeen" alla näkyy hirren pää ja sen vasemmalla puolella lautaa. Alimmainen hirsikerta on mustunut ja pehmennyt. Mikä ei sinänsä ole ihme, kun hirsi on ollut paikoillaan maatra vasten noin sata vuotta.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Runko tarkastettu

Siinä se. Runkotarkastus pidetty ja rakenteet hyväksytty ilman huomautuksia.
Hyvä porukat!

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Ikkunoita ja putkia pukkaa

Kylhynuoneen ja keittiön kulmissa on hauskat, kapeat ikkunat.
Näkymää sisältä. Ei vielä kovin viihtyisää...

Ikkunat ovat paikoillaan vastaharjan pikkuikkunaa lukuunottamatta. Ulko-ovien pitäisi tulla ensi viikolla.

Ilmastointiputkia katossa. Ja villakerroksia...
Päädynkin runko on nyt pystyssä. Ikkuna ja ovi puuttuvat.

Säät ovat suosineet rakentamista, se on pakko myöntää. Helmikuu sentään eikä juuri yli 10 asteen pakkasia ole tarvinnut sietää. Eikä luntakaan ihan tolkuttomasti.
Ikkunat tulivat viime viikolla ja ne on laitettu paikoilleen. Etelänpuolen yläpohjaakin päästriin eristämään, kun IV-miehet laittoivat ilmastointiputkia paikoilleen. Taas oli kuulemma päästelty ärräpäitä: pölyisessä ja ahtaassa vintissä ei ole ollut hääviä ryömiä...
Ekovillakin on kirvoittanut painokelvotonta tekstiä: varmaan se on hyväksi luonnolle ja rakennukselle, mutta ei todellakaan ole terveellistä käsittelijälleen. Varsinkin yläpohjaan - alhaalta ylöspäin - kerrosten tunkeminen on kamalaa jo katsellakin: villa pölisee suoraan naamalle koko ajan. Olisipa touhu pian ohi. Yläpohjaan  tuupataan villaaperäti 60 senttiä...Kyllä pitäösi tarjeta.
Ensi viikolla tulee sähkömies.
Tänään sunnuntaina olin monta tuntia siivoamassa paikkoja ja polttelin myös purkutavaraa.

Tällaista vanhaa jugendhenkistä tapettia löytyi.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Villaa, villaa

Hannu eristää tulevaa keittiötä.
Ekovillaa on piha täynnä ja vasta noin neljäsosa siitä on tuotu. Mihin ihmeeseen nuo kaikki tungetaan?

lauantai 2. helmikuuta 2013

Hyviä hankintoja!

Sain viimeinkin päätettyä lattiamateriaalin. Olin jo tulla hulluksi kaikkien 1-särmäisten ja -sormisten lankkujen ja niiden jäljitelmien, ohuiden ja paksujen parkettien ja kaikkien mahdollisten ja mahdottomien pintakäsittelyjen tulvassa. Oli kelluvaa ja liimattavaa ja ties mitä. Ravasin rautakaupoissa tutkimassa malleja ja hikoilemassa talvitamineissani. Hinta- laatusuhteesta on mahdoton ottaa selvää tässä viidakossa. Havupuu on liian pehmeänä (koirat) poissuljettu vaihtoehto.
Sitten sain vinkin keskisuomalaisesta Kyyjärven sahasta, joka toimittaa ympäripontattua koivua suoraan sahalta työmaalle, ilman välikäsiä. Eli se on nyt sitten 28x95-senttistä koivulautaa suoraan vasoihin  kiinnitettynä. Ja vaaleanharmaa maali päälle. Samaan tyyliin kuin on jo vanhan oh:n lattiassa. Ei kovin eksoottista, mutta sopii tyyliin.
Lisäksi sain tilattua monen mittauskierroksen ja puhelun jälkeen Netraudasta (tammikuun tarjous) Arken kierreportaat keittönnurkkaan, kylmälle vintille vievät. Sain rakennustarkastajalta siunauksen noille, eivät täytä rakennusmääräysten vaatimuksia lämpimiin tiloihin johtavista portaista.
Ja sitten tilasin eristeitä! Lauantaiaamun tympeähkö urakka oli kysellä hintoja eri paikoista: ekovilla on kallista... Sitten tärppäsi: Narvan raudasta löytyi erä villoja vanhaan hintaan. Iskin heti kiinni: tunnin nettipeuhaamisella ja soittelulla olin säästänyt 350 euroa. Ihan kiva tuntipalkka :) Hyvillä mielin treeneihin.
Tiistaina pihassa töröttää sitten - toivottavasti - hirmuinen villakasa.
Ja onneksi ei ole hirmupakkasia eikä sellaisia ole ennustettukaan.